Kesälomapainajaiset

Olin taas listannut lomaduunit. Mattojen pesu, peittojen ja tyynyjen pesu. Pihatöitä: altaan siirtäminen, ruohoalueiden pienentäminen istutusten siirroin jne. No, alkuloma oli niin kuuma, että ei jaksanut kuin maata riippumatossa. Pennun kouluttamiseen löytyi pakostakin aikaa. Nyt, kun helle helpotti, tuli se tavanomainen lomabänderi. Pännii niin, ettei sanotuksi saa. Jos jotain, niin näitä loma-aikoja yliarvostetaan. Ainoastaan jos on rahaa niin, että ranteet ratkee, on mahdollista rentoutua lomalla. 

Toinen ongelma on sitten tämä outous, kun koko perhe on kolla yhtäaikaa. Turvallinen työn rytmittämä päiväjärjestys on sekaisin. Ollaan liikaa yhtäaikaa kotona. Lähes kaksi viikkoa tätä kuumanpuuron kiertämistä jo takana. Tekemättömät työt edelleen tekemättömiä. Paine kasvaa, pää halkeaa. Rahat loppuu. 

  Tämän pöydän ääressä ollaan syöty ja juotu kahvia kera itikoiden sekä ilman. Ilman on parempi. Laitoin sitten helteistä aamukahvia varten kansituolin pihalle. Sitten alkoikin kauan toivomani sade, joka ei sitten suvainnut lakata ollenkaan. 

Tuli leikatuksi nurmikko. No, myönnän, näytti hyvältä. Ja tuntui jälkeenpäin. Sekä tyytyväiseltä, että kipeältä. Tenniskyynärpää, rannemurtuman kohdalta edelleen särkyjä sekä issias. Kelaleikkurin varren kiinnitysruveista kaksi katosi ja kolmas näyttää uhkaavasti jälleen löystyneen. Ja sitten saatiin sadetta, että kyllä se nurtsi nyt taas kasvaa. Odotellaan vaan seuraavaa varmaa poutaa, että päästään leikkaamaan. Yhdellä kertaa menee kolmisen tuntia, jos on huolellinen, kaksi väistelemällä ja pyöristelemällä.

 Mikä tekee ihmisestä näin ikuisesti tyytymättömän. Kukaan ei luvannut helppoa elämää. Sen voisi omilla valinnoillaan tehdä, mutta kaikesta huolimatta on mukavampi aloittaa nurjasti ja sitten siirtyä niihin mukavampiin

ajatuksiin. Ollaan sentään omalla päätöksellä joitain listatuista töistä siirretty tuonnemmaksi. 

Siirryin tänne blogin puolelle, kun aloin kyllästyä noihin facebookin postauksiin. Ne on joskus niin rasittavia. Mainoksia siellä kyllä riittää, joskus ihan tarpeellistakin. Kaupassa en enää viitsi edes käydä kuin ruokaa hakemassa, kun vaateostokset voi tehdä verkossa. Shoppailu sohvalla on kivaa, kun ei tarvitse survoa vatsamakkaroita pienessä kopissa päälle. Ja katsoa kuoppia kirkkaissa valoissa. Nyt pitäis lähteä kaupalle hakemaan lähetystä ryysyjä sovitettavaksi kotona. Palaan tuloksiin.

Loma sit alkoi

Ihana aamu, eka lomapäivä. Päivä aukesi niin kuumana, ettei laki salli työntekoa ilman taukoja kerran tunnissa. Kotihommissa sellaisia ei lasketa.

Virkeänä puutarhaa. Viideltä

Olen kiukkuinen kuin ampiainen. Piti herätä aikaisin. Päässä lista tekemättömiä töitä. Nukuttaa. Sen verran pilvistä ja viileää, että takkatuli ois kiva ja croissu kaupan uunista suoraan. Vaan olen herännyt niin aikaisin, ettei vielä kaupan ovenripaa kannata mennä nykimään. Ja alkaa uni painaa silmiä. Suoraan sanottuna olen ihan poikki. Viherpiha vieressä ynnä pari muuta ikävämpää lehteä, Urkki nukkuu jalkopäässä. Taidan sittenkin vastata myöntävästi Nukkumatin lempeän kutsuun. Jos uusi alku päivään olisikin sitten parempi. Ja sitäpaitsi silloin saa uudet kahvit :)

Aamuvarhaisella lehdenlukua...ehkä vielä pikkuisen unta?

Tämä ei ole ihan, miltä näyttää.

Mut oikeesti. En jaksais ihan joka aamu herää.

Petauspuuhia.                                                             Viideltä.

Elämänkokemusta joka lähtöön

Luin Villasukkamummon blogia ja huh. Että on rohkea nainen. Päin vastustajaa joukkovoimalla! Juuri näin.
Lapsuuden traumatisoivat kokemukset nousee aina heikkouden hetkellä, sis fyysisen heikkouden. Unettomuus, toipilasaika, stressi saa aikaan mörköjä piiloistaan. Vaan onneksi Ikuinen osaa paremmin eritellä tunteitaan ja järkeillä nämä tilanteiden kytkökset tapahtumiin. En silti tohdi kaikkea kirjoittaa tähän vaikka nimi Musta Miuku piti ollakin mustaa päiväkirjaa. Karuja tilanteita. Nyt niitä ei kuitenkaan ole paljoa. Vain hankaluuksia ja väsymystä. Joskus stressiäkin. Olen kuitenkin lapsena saanut viettää senverran hyvää elämää, että aikuisena ei ole niin paljoa mörköjä. Näitä olen kohdannut vasta aikuisena, jos stä nyt milloinkaan on niin aikuinen.

Hohhoijaa, aletaan jo oppia

Uuden perheenjäsenen tulo perheeseen muuttaa perheen rutiineja ja voimasuhteita. Nyt esimerkiksi oltaisiin iltateen kimpussa ja sitten mentäisiin nukkumaan. Nyt odotellaan pikkuisen heräämistä uniltaan, että päästään ulos. Sen jälkeen vasta iltateelle ja iltariehunnalle ja kerran vielä ulos, sitten nukkumaan. Ja eipä enää paljoa jaksa lukea, silmät kiinni vaan. -Yksi koneellinen pyykkiä olis vielä ripustettava kuivumaan ja kissojen huusit pitäis siivota jne. No, pikkujuttuja, mutta tuo uusi perheenjäsenemme herää heti, jos siirrän jalkaa. Se tykkää nukkua mun jalan juuressa. Se on kyllä valvonnan kannalta hyvä, kun alan istua, käy pikkumusta jalanjuureen nukkumaan. Tekisipä se saman, kun menen nukkumaan.

Joku voi kyllä katsoa vinottain

Meillä on taas yksi karvalelu. Siihen minun sukkien viereen se sitten väsähti. Sukista pikkuinen tykkää ja Kekestä. Keke on siis kissa, josta enemmän Miukulassa.
Tämän pikkukaverin kanssa on käytävä ulkona. Nyt pitäisi nauttia ne aamukahvit, mutta en ihan vielä malta näiltä kirjallisilta töiltäni. -Tämä siis selityksenä sille, että otin vähän rennosti viime viikolla. En siis juuri tehnyt mitään. Aavistelin pientä lisäduunia,joka näin ensimmäisen yön ja iltapäivän kuluttua osoittautui merkittäväksi. Kaikki hommat on nyt ihan sekaisin. Täytyy varmaan aloittaa ihan alusta, uusi pentu ja uusi elämä. Ja niinhän tämä onkin. Pääsiäisestä on nyt päästy ja alkaa kesän odotus. Siksi varmasti saatiin luntakin viime yönä.
Syöminenkin tahtoo unohtua. Kyllä tästä tytöstä on vielä pitkä matka kasvattajaksi.

Ja kivaa taas tänään aurinkoista. Taitaa olla parasta painua pihalle, ettei käy kuten eilen: viiden tunnin päikkärit. Ei tosin haitannut lainkaan yöunia. Taitaa olla parasta aloittaa kevätkylvöistä. Ne on jääneet hiukan myöhään ja kuun asentokaan  ei ole oikein otollinen. Kokeillaan nyt, onko kyseessä taikausko vai tosi juttu. Nyt potkaisee itseni liikkeelle.

Oli jotain tosi tärkeää...

Mutten enää muista, mitä. Aika nopeaksi kirjoittajaksi muuten tässä tulee yksikätisenäkin. Millaistahan on ottaa toinen käsi peliin. Vielä muutama päivä ja sitten pääsen treenaamaan. Ihana huhtikuun aamu aukeemassa. Pakkasta, mutta ei haittaa. Herätys aikaisin, jos tähän kesäaikaan vaikka oppisi. Keke leikkii onnellisena vatsa täynnä ja välillä katsoo lintuja ikkunasta. Äsken pianon päällä. Pianoa ei pääse vielä hetkeen soittamaan...viisi piikkiä aamukammassa.
Uusin kirjaston kirjat. Mammuttia pitäis alkaa lukea. Se pitää palauttaa aikaisin, 17.4., mutta vaikka teksti onkin luettavaa, on teos niin painava, että tämä normaali lukuasento ei käy. Tuo katti villiintyy kohta, lintuja on niin paljon. Yöllä kuului ihan sellainen mouruaminen, mitä olen kuullut vain saalis suussa. Ei voinut kuitenkaan mitenkään olla mahdollista. Kaikki kisut oli sisällä yötä vaikka Mortti koettikin illalla vihjailla muuta.
Tästä alkaa tulla aika tylsää päiväkirjaa, kun en saa kuvia liitetyksi padilla. Kirjoittaminen onnistuu lukuasennosta kuitenkin paremmin. Siis sohvalla jalat selkänojalla ja pää itään. En voisi kuvitella kääntyväni, vaikka voisikin katsella aamuaurinkoa. Melkein. Pitäisikö alkaa uskoa fengshuihin?
Siitä muistuikin mieleeni. Miten voi selittää, että kahvin kiskojasta tulee yhtäkkiä teen tissuttelija? Katso www.teenystävät.fi.
Tässä tuli pieni paussi, kun tämä padi, jolla kirjoitan, alkoikin yhtäkkiä puhua ihan omituisia. Sitä tässä vaan ihmettelen, että kuinka noita kuvia siirretään blogiin padillä? Jos ku voisi ystävällisesti kommentoida ohjein. Kiitosta vaan jo etukäteen.

Näitä kelejä odotellessa

Johan taas pelaa

Tämä blogi pitäisi kirjoittaa jollain muulla kuin aipädillä, mutten jaksa, kun alan kohta lukea aamun lehteä. Luin äsken Villsukkamummon mietteitä ja hän siinä valitteli liikaa kiltteyttä. Olenkohan jo oppinut pois tästä harmillisesta vaivasta. Vaikuttaisi, että alan olla vasta rakkikoira-asteella. Mutta se on hyvä alku.
Kahvi ei tänä aamuna maistu. Eikä kaurapuuro, josta eilen haaveilin. Mikään ei tunnu oikein miltään, mutta täytynee lähteä ulos katselemaan ja kuuntelemaan kevättä. Se saattaa tuoda pientä helpotusta tilanteeseen. Jollei auta, kävelen suoraan tuonne mäelle, joka keittiön ikkunasta kutsuvasti kurkistelee joka aamu. Se suorastaan houkuttaa kaatumaan kotirappusten eteen ja murtamaan ranteen. Värttinäluun alaosan. Kirjoitan muuten yhdeksänsormijörjestelmällä. Muuten teksti olisikin jo loppunut. Olen saanut vaaurista sen verran apuja, että peukalo täytyy jättää pois pelistä tunnottomana ja hervottomana, mutta muuten sormet toimii, ainakin etu- ja keski. Haha.
Ollaan tässä oltu ilman autoa parisen viikkoa ja asiaan täytyy saada pikainen korjaus, sillä hermot alkaa pettää yhdellä jos toisellakin perheen ihmisjäsenellä.

Synnytystuskia

Ajateltiin taas järkyttää tasapainoa Miukulassa ja mennä hakemaan kisuille kiusattavaksi minulle koiranpentu. Olemme sitä pohtineet pitkään. Ja minulla kun on niin korkea kynnys näissä asioissa, kun olen joutunut kokemaan pettymyksiä. Omaa syytä osaksi. Olen aina halunnut eläimiä ja entisessä elämässä kaikki ei ole olleet asiassa mukana. Kun sitten alkoi elämä muutenkin mennä pieleen, sai se heikoin eli perheen koira ensimmäisenä kärsiä, seuraavana olinkin sittenminä. Syyt koiran huonoon voitiin ja siitä luopumiseen meni tietenkin minun piikkiin. Nyt vasta alan tajuta, että vika ei aina välttämättä ollutkaan minussa. Silti näin vastuulliseen tehtävään ja sitoutumiseen kynnys on korkea. Kun sitten niinkin kevyellä foorumilla kuin Facebookissa kaveri välitti linkin 'synnyn ja kuolen tahtomattani, antakaa minun kuitenkin elää niinkuin tahdon', kirkastui koko juttu. Koko elämäni olen koettanut tasoittaa muiden tietä, onnistuinko, en tiedä. Nyt saattaa olla minun aika tutustua omannäköiseen elämään.

Niksi

Olen tässä viivytellyt eräiden kotihommien kanssa, mutta nyt tuli sitten mitta tarpeeksi täyteen. Se ykkösinha homma on kissojen vessojen siivoaminen ja murtuneen käden kunniaksi päätin sitten tehdä sen perusteellisesti. Kannattaa muistella tätä päivää, kun saan tuon vasurin taas käyttööni. Muutama muu pikkuhomma olisi vielä tehtävä, että huomenna saa siivooja tulla hoitamaan loput. Totisesti tässä parin viikon aikana olen oppinut ottamaan rauhallisesti.
Äskeinen kauppareissu ihanassa auringonpaisteessa onnistui yhtä unohdusta lukuunottamatta hyvin. Ollaan oltu flunssassa, minä vähemmän kipeänä ja kärsimättömämpänä lähdin nauttimaan kevätsäästä. Ei edes nuhaisena muistunut mieleen nenäliinat, vessapaperit tai talouspyyhkeet. En jaksa enää korjata tuota tekstiä ja tällä leipälaudalla se ei minulta onnistuisikaan.

Tästä alkaa tulla ihan selvästi pikku hiljalleen ihan oikea musta päiväkirja. Olen nyt pakotettuna lojumaan, lisäksi lämpö nousee. Kävin ulkona ennenkuin lämpö nousee kuumeen puolelle. Sisään tullessa tuhat asiaa pyörii päässä, mitä Pitäisi tehdä. Koetan tolkuttaa itselleni, ettei pidä mitään ja pyhätyö ei saa siunausta, mutta tekemätön työ on se raskain. Tätä ei tarvitse lukea pidemmälle. Käytän tätä blogia kallonkutistukseen. Siis saat jatkaa, mutta mitään velvoitetta ei todellakaan ole.
Esitän itselleni kysymyksen 1. Mitä itse haluan? Siis itse.
Tästä tulee ensimmäisenä mieleeni, että läheiset ihmiset tietävät, mitä haluavat ja koetan parhaani mukaan auttaa heitä toteuttamaan toiveensa. Mikä unohtui? Oudointa tässä on, etten ainakaan tietoisesti ole edes katkera. Tai marttyyri. Voisiko sitten ajatella niin, että juuri sitä haluankin. Olenko itse niin tyhjä, etten haluakaan mitään itselleni. Tämä vaatisi hieman pidemmän kävelyretken kuin tuo äskeinen. Tiedän mistä nämä vaikutteet ovat tulleet. Niistä olen katkera. Niistäkin soimaan itseäni, etten ajoissa ole repäisty itseäni irti. Voiko 53-vuotias oppia pois vuosikymmenien aikana imetyistä vaikutteista.
Palaan siis kysymykseen 1. Se on kaikkein tärkein. Haluan sisustaa yläkerran uudestaan. Siihen tarvitaan yksinkertaisimmillaan kangasta ja kangasta. Hieman ompelua. Kone on, samoin hieman sisustuskangasta. Ehkei ihan tarpeeksi, mutta alku löytyy. Vähän olisi myös nikkaroitava ja maalattava. Maalia voin ostaa ja maalaaminen onnistuu työhuoneessa. Kallis remppa tästä ei todellakaan tule. Suunnittelutyötä hieman ja ehkä vähän apuja noilta, joita olen itse jeesannut. Ei ehkä ihan kohtuutonta.
Lisäksi haluan oppia ajamaan autoa taas. Olen liian kauan ollut muista riippuvainen. Aikataulu: kesään mennessä. Silloin pitää taas ajella mökille. Onko aikataulu liian tiukka? Ei. Mutta aloitettava on tänään. Maalaushommat saa jäädä toistaiseksi.
Nämä saa riittää toistaiseksi. Talon ulkomaalaus on kyllä yksi tärkeä juttu, mutta puutarhahommat tulee ensin. Ja ne on tätä vuodentuloa. Omakotitalossa. Tätä olen halunnutkin. Lumitöitä ja puutarhahommia. Kerrostaloasuminen oli ihan kiva. Vaan keväällä oli aina tyhjä olo, kun taimimyymälät avasi ovensa. Lasitettu parveke päivän puolella ei ollut paras kasvupaikka kuin kirvoille.

Hauskinta näissä kotipuuhissa on, että lumityöt unohdat heti tehtyäsi. Alkukesän lemmikkiniityn muistat koko vuoden.

Tää päivä alkaa tulen humistessa pönttöuunissa. Päivän suunnitelmat on ei suunnitelmia eikä ohjelmaa. Vain kaksi kisua kotona. Pitäisi kai lähteä kävelylle, mutta koetan olla aikataulutamatta päivää liikaa. Mulle on määrätty lepoa, aikataulun hidastamista ja verenpaineen mittaamista. Siis luuseri. Ei mitään menestyksen makua suussa. Niin kauan ois oltava poissa maailmasta, että tää luuseriolotila häviää. Oikeasti, en osaa ajatella niin. Liika sitoutuminen ja vastuullisuus on hyviä asioita ilman sitä liikaa. Sitten,kun aletaan mennä ylettömyksiin, ollaan jo uupumuksen puolella. Luontainen laiskuus on suojeltava ominaisuus.
Sain yhden kolmesta kissasta syliin. Siis jatkuu ensinumerossa.