Synnytystuskia

Ajateltiin taas järkyttää tasapainoa Miukulassa ja mennä hakemaan kisuille kiusattavaksi minulle koiranpentu. Olemme sitä pohtineet pitkään. Ja minulla kun on niin korkea kynnys näissä asioissa, kun olen joutunut kokemaan pettymyksiä. Omaa syytä osaksi. Olen aina halunnut eläimiä ja entisessä elämässä kaikki ei ole olleet asiassa mukana. Kun sitten alkoi elämä muutenkin mennä pieleen, sai se heikoin eli perheen koira ensimmäisenä kärsiä, seuraavana olinkin sittenminä. Syyt koiran huonoon voitiin ja siitä luopumiseen meni tietenkin minun piikkiin. Nyt vasta alan tajuta, että vika ei aina välttämättä ollutkaan minussa. Silti näin vastuulliseen tehtävään ja sitoutumiseen kynnys on korkea. Kun sitten niinkin kevyellä foorumilla kuin Facebookissa kaveri välitti linkin 'synnyn ja kuolen tahtomattani, antakaa minun kuitenkin elää niinkuin tahdon', kirkastui koko juttu. Koko elämäni olen koettanut tasoittaa muiden tietä, onnistuinko, en tiedä. Nyt saattaa olla minun aika tutustua omannäköiseen elämään.