Kesälomapainajaiset

Olin taas listannut lomaduunit. Mattojen pesu, peittojen ja tyynyjen pesu. Pihatöitä: altaan siirtäminen, ruohoalueiden pienentäminen istutusten siirroin jne. No, alkuloma oli niin kuuma, että ei jaksanut kuin maata riippumatossa. Pennun kouluttamiseen löytyi pakostakin aikaa. Nyt, kun helle helpotti, tuli se tavanomainen lomabänderi. Pännii niin, ettei sanotuksi saa. Jos jotain, niin näitä loma-aikoja yliarvostetaan. Ainoastaan jos on rahaa niin, että ranteet ratkee, on mahdollista rentoutua lomalla. 

Toinen ongelma on sitten tämä outous, kun koko perhe on kolla yhtäaikaa. Turvallinen työn rytmittämä päiväjärjestys on sekaisin. Ollaan liikaa yhtäaikaa kotona. Lähes kaksi viikkoa tätä kuumanpuuron kiertämistä jo takana. Tekemättömät työt edelleen tekemättömiä. Paine kasvaa, pää halkeaa. Rahat loppuu. 

  Tämän pöydän ääressä ollaan syöty ja juotu kahvia kera itikoiden sekä ilman. Ilman on parempi. Laitoin sitten helteistä aamukahvia varten kansituolin pihalle. Sitten alkoikin kauan toivomani sade, joka ei sitten suvainnut lakata ollenkaan. 

Tuli leikatuksi nurmikko. No, myönnän, näytti hyvältä. Ja tuntui jälkeenpäin. Sekä tyytyväiseltä, että kipeältä. Tenniskyynärpää, rannemurtuman kohdalta edelleen särkyjä sekä issias. Kelaleikkurin varren kiinnitysruveista kaksi katosi ja kolmas näyttää uhkaavasti jälleen löystyneen. Ja sitten saatiin sadetta, että kyllä se nurtsi nyt taas kasvaa. Odotellaan vaan seuraavaa varmaa poutaa, että päästään leikkaamaan. Yhdellä kertaa menee kolmisen tuntia, jos on huolellinen, kaksi väistelemällä ja pyöristelemällä.

 Mikä tekee ihmisestä näin ikuisesti tyytymättömän. Kukaan ei luvannut helppoa elämää. Sen voisi omilla valinnoillaan tehdä, mutta kaikesta huolimatta on mukavampi aloittaa nurjasti ja sitten siirtyä niihin mukavampiin

ajatuksiin. Ollaan sentään omalla päätöksellä joitain listatuista töistä siirretty tuonnemmaksi. 

Siirryin tänne blogin puolelle, kun aloin kyllästyä noihin facebookin postauksiin. Ne on joskus niin rasittavia. Mainoksia siellä kyllä riittää, joskus ihan tarpeellistakin. Kaupassa en enää viitsi edes käydä kuin ruokaa hakemassa, kun vaateostokset voi tehdä verkossa. Shoppailu sohvalla on kivaa, kun ei tarvitse survoa vatsamakkaroita pienessä kopissa päälle. Ja katsoa kuoppia kirkkaissa valoissa. Nyt pitäis lähteä kaupalle hakemaan lähetystä ryysyjä sovitettavaksi kotona. Palaan tuloksiin.

Loma sit alkoi

Ihana aamu, eka lomapäivä. Päivä aukesi niin kuumana, ettei laki salli työntekoa ilman taukoja kerran tunnissa. Kotihommissa sellaisia ei lasketa.

Virkeänä puutarhaa. Viideltä

Olen kiukkuinen kuin ampiainen. Piti herätä aikaisin. Päässä lista tekemättömiä töitä. Nukuttaa. Sen verran pilvistä ja viileää, että takkatuli ois kiva ja croissu kaupan uunista suoraan. Vaan olen herännyt niin aikaisin, ettei vielä kaupan ovenripaa kannata mennä nykimään. Ja alkaa uni painaa silmiä. Suoraan sanottuna olen ihan poikki. Viherpiha vieressä ynnä pari muuta ikävämpää lehteä, Urkki nukkuu jalkopäässä. Taidan sittenkin vastata myöntävästi Nukkumatin lempeän kutsuun. Jos uusi alku päivään olisikin sitten parempi. Ja sitäpaitsi silloin saa uudet kahvit :)

Aamuvarhaisella lehdenlukua...ehkä vielä pikkuisen unta?

Tämä ei ole ihan, miltä näyttää.

Mut oikeesti. En jaksais ihan joka aamu herää.

Petauspuuhia.                                                             Viideltä.

Elämänkokemusta joka lähtöön

Luin Villasukkamummon blogia ja huh. Että on rohkea nainen. Päin vastustajaa joukkovoimalla! Juuri näin.
Lapsuuden traumatisoivat kokemukset nousee aina heikkouden hetkellä, sis fyysisen heikkouden. Unettomuus, toipilasaika, stressi saa aikaan mörköjä piiloistaan. Vaan onneksi Ikuinen osaa paremmin eritellä tunteitaan ja järkeillä nämä tilanteiden kytkökset tapahtumiin. En silti tohdi kaikkea kirjoittaa tähän vaikka nimi Musta Miuku piti ollakin mustaa päiväkirjaa. Karuja tilanteita. Nyt niitä ei kuitenkaan ole paljoa. Vain hankaluuksia ja väsymystä. Joskus stressiäkin. Olen kuitenkin lapsena saanut viettää senverran hyvää elämää, että aikuisena ei ole niin paljoa mörköjä. Näitä olen kohdannut vasta aikuisena, jos stä nyt milloinkaan on niin aikuinen.

Hohhoijaa, aletaan jo oppia

Uuden perheenjäsenen tulo perheeseen muuttaa perheen rutiineja ja voimasuhteita. Nyt esimerkiksi oltaisiin iltateen kimpussa ja sitten mentäisiin nukkumaan. Nyt odotellaan pikkuisen heräämistä uniltaan, että päästään ulos. Sen jälkeen vasta iltateelle ja iltariehunnalle ja kerran vielä ulos, sitten nukkumaan. Ja eipä enää paljoa jaksa lukea, silmät kiinni vaan. -Yksi koneellinen pyykkiä olis vielä ripustettava kuivumaan ja kissojen huusit pitäis siivota jne. No, pikkujuttuja, mutta tuo uusi perheenjäsenemme herää heti, jos siirrän jalkaa. Se tykkää nukkua mun jalan juuressa. Se on kyllä valvonnan kannalta hyvä, kun alan istua, käy pikkumusta jalanjuureen nukkumaan. Tekisipä se saman, kun menen nukkumaan.

Joku voi kyllä katsoa vinottain

Meillä on taas yksi karvalelu. Siihen minun sukkien viereen se sitten väsähti. Sukista pikkuinen tykkää ja Kekestä. Keke on siis kissa, josta enemmän Miukulassa.
Tämän pikkukaverin kanssa on käytävä ulkona. Nyt pitäisi nauttia ne aamukahvit, mutta en ihan vielä malta näiltä kirjallisilta töiltäni. -Tämä siis selityksenä sille, että otin vähän rennosti viime viikolla. En siis juuri tehnyt mitään. Aavistelin pientä lisäduunia,joka näin ensimmäisen yön ja iltapäivän kuluttua osoittautui merkittäväksi. Kaikki hommat on nyt ihan sekaisin. Täytyy varmaan aloittaa ihan alusta, uusi pentu ja uusi elämä. Ja niinhän tämä onkin. Pääsiäisestä on nyt päästy ja alkaa kesän odotus. Siksi varmasti saatiin luntakin viime yönä.
Syöminenkin tahtoo unohtua. Kyllä tästä tytöstä on vielä pitkä matka kasvattajaksi.