Lauantaiaamu 7:25 hirmuinen äm

Hirmuinen äm odottaa jossain kaapissa. Piilottelen sitä sängyssä. Maailma on tietty kutistunut hirmuisen vuoksi, mutta tämä reikä maailmaan on vielä olemassa sekä turvallisuudentunnetta tuo kirja, joka ei ihan heti lopu. Tänään on taas uhkaava aamu. Maailma uhkaa romahtaa. Aion kuitenkin romahtaa ennen maailmaa, pitää olla ensimmäinen siinäkin asiassa. Jollei hyvässä niin pahassa sitten. Ajattelin tuhlata ruokarahat vaatteisiin ja humputteluun. Jos keksitte jotain vielä parempaa, niin ilmoitelkaa. Koetan sitten saada kuvia niistä ihanuuksista. Voitte sitten päätellä, kannattiko panostaa. Tavoitevaatteet ja kaurapuurolinja. Jospa se dieetti tehoaisi, kun muut ei tunnu tehoavan.

Siis kahvia...

Tarkkaavaisena huomaat varmaan järjestyksen, juu. Olen siis kesän mittaan aloitellutkin jotain, mutta sitten on tullut kiire jonnekin...nyt aloitan sen kahvin. Ja 'Muutoksia' (Jonathan Franzen).

Taas se kauan odotettu kesähelle. Ja huomaan nyt, että uimaranta on siirtynyt jälleen kauemmaksi. Jollei sitten uskaltautuisi tuohon lähirantaan joelle. Siinä nyt saa samaan hintaan sitten Kymijoen parhaan keskittymän elohopeaa ja dioksiinia. Vaan eihän sitä vettä tarvitse juoda. Eikä ole tarkoitus kalastaa. Ihan uida vaan.

Heinäkuun ekaa aamua - ihanaa! Mutta,mutta, aamukastetta jo....vaiko yöllisiä sadetta. Joka tapauksessa tämä on parasta kesää. Matot ja ikkunat ainakin pitäisi olla pestyinä, vaikka ei meillä olekaan. Ja marjat ei vielä ole kypsyneet. Siis riippumattoon vaan. Kirjat on nyt luettu, mitä tällä erää on käden ulottuvilla. Mma Ramotswe on nyt jäänyt ja ihan tyhjä olo. Olisikohan kehitettävä kannullinen rooibosia. Olen koettanut sijoittaa kuvia tänne tekstiin ipadilta, mutta ei ne vaan löydy...täytynee siirtyä tuon vanhan kunnon windowsin kimppuun. Ensin meinaan kuitenkin vähän raataa. Siis nyt on niin höyryä pannussa, että pakko käyttää se hyödyksi.

Perheemme lisääntyi yhdellä pojantyttärellä. Ihana lapsi. Kaunis jo päivän vanhana. Ollaan kaikki ihan sekaisin. Ihanaa olla sekaisin näin hyvän asian vuoksi. Aletaan puuhata rotinoita.

Kesää jäljellä?

Sannanpäivä ja silloin yleensä olen aloittanut sukankutomisen. Tai neulomisen ylipäätään. Se on ollut syksyn enteilyä. Mihin tämä kesä katosi? Nukuin tänään puoli yhteentoista, vaikka illalla kävin nukkumaan samaan aikaan kuin töihin mennessä. Ennakointia. Tänään on viimeinen kesälomapäiviä. Koulut alkaa maanantaina ja sää on sen mukaisesti syksyinen, kolea. Oli vasta juhannuksen aika ja ihmeteltiin, mitä puutarhassa kasvaa. Onneksi mitään suurta projektia ei olla yritettykään aloittaa ja lomaa olen todellakin saanut viettää. Yhdet ihanat juhlat järjestettiin ja siinä olikin kaikki. Tuntuu kuin olisin viimeisellä lomaviikolla vetänyt peiton korville.
Suunnitelmissani oli lähteä pyöräilemään. Juu, hyvä suunnitelma. Ja saattaa vielä toteutuakin. Maanantaina viimeistään. Valutan kupin mustinta espressoa. Ja alan lukea. Ihanaa. Seuraavaan kesään valmistautumisen voisi aloittaa tilaamalla Kauppilasta villitulppaanin sipuleita. Pidätkö sipulikasveista? Minusta ne on ihanan salaperäisiä. Ja kaikki, mitä sipuli tietää, kertoo se meille ensi keväänä tai alkukesällä. Seuraavaksi tilataan talveksi polttopuuta. Ja pinotaan ne vajaan. Tänään on oikea päivä polttaa uunissa tulta. Yksi uuneistamme on edelleen kiukkuinen ja työntää savua makuuhuoneeseen. Koetetaan lepytellä sitä ennen syyssateita. Siis jos syyssateita riittää tälle syksylle. Viime vuonna oli niin sateista, ensin vettä ja sen jälkeen vielä uskomattoman paljon lunta.
Syysistutusten ja maan muokkaamisen jälkeen alkaa joulun valmistelu ja heti kohta sen jälkeen taimien istuttaminen. Oikeastaan tämä syksypuoli on tervetullutta peiton alle vetäytymisen aikaa. Jos koko vuosi hypetettäisiin samalla lailla kuin keväällä ja kesällä, ei meistä paljoa jäisi lapsille kertomista. Nyt kuitenkin ensimmäisenä huhkimaan hääjuhlia.

Vuosi kohta asuttu Miukulassa. Tämä on ollut hyvä vuosi. Kodistamme on tullut meidän näköinen. Jotakin pientä vielä..siis aina tulee olla jotakin pientä...

Harha ja muita kirotusvireitä

Olen taas saikulla. Hermostuttaa. Minäkään en osaa sairastaa edes luvan kanssa. Jalassa on jokin luupiikin kaltainen ja se ilo tässä oli, että jouduin käymään nettikenkäkaupassa. Vastoinkäymisiä ei tulisi aloittaakaan, hetiseuraa lisää: pesukone meni rikki. Itse asiassa se oli jo niellytkin joitain vaatteita. En vaan tapani mukaan heti huomannut ja latasin lisää vaan....mm...siinä sitten ähelsin ja revin vaatteita rummun ja altaan välistä. Ja sen jälkeen vasta kuulin, että koneessa on jokin luukku, josta altaaseen voi tirkistellä. No, se siitä koneesta sitten. Olenkin tässä viettänyt vähän hulvatonta herkutteluelämää. Nyt on jalka niin kipeä, että pakko on koettaa kaikki keinot, yksin vanha tuttu ruokavalio. Jospa se toisi menetetyt linjat takaisin. Ja lopettaisi tulehdukset jaloista. Huomasitko, alan tulla vanhaksi. Ok, sovitaan, että sairausosasto on nyt tämän tekstin osalta käsitelty. Sitten viime tekstin on keittiö kunnossa, lähes. Jotain pientä pitää aina jäädä kuten listoja ynnä muuta...ihan valmista ei saa tullakaan, jotta riittää suunniteltavaa. (Hauskaa, tämä insinöörioikeinkirjoitus. Se tarjoilee kaikenlaisia outoja sanoja omieni tilalle.) Ulkona sataa ja siinä on jotain lohdullista. Sen paras puoli on, että ilma lämpenee näin alkukesästä. Toiseksi järkevä juttu: ei tarvitse kastella ulkona. Mutta sitten: menen yläkertaan lukunurkkaan ja kuuntelen sadetta ja kasaan luettavaa viereen. Ihanaa raukeaa lojumista. Siis kaikkein parasta se on silloin, kun on rehkinyt(rekisteri) kovasti ja omatunto on puhdas. Nyt pitää vähän tinkiä mukavuudesta. Voitko kuvitella, että olisin itse osannut kirjoittaa noin paljon vikaan, että rehkimisestä olisikin tullut rekisteri. Harhaa, kyllä aippari(alipaine) tietää. Miksei se valinnut vaikka ruusupenkki tai (aikaista) aikamatka. (Harhaa) Hahhaa - no nyt alkaa jo tuntua siltä, että tämä alkaa päästä samalle taajuudelle kanssani. Tämähän onkin mukavaa. Harha on mielestäni sairauslomaa ja yleensäkin lomaa kuvaava tila. Lomaa on vain muutama viikko vuodessa. Normaalia elämää on se arki. Se on niin turvallisen ohjelmoitua. (Nythän tämä alkaa sujua puolin ja toisin.) Siksi kai lomasuunnitelmiakin tehdään. Ohjelmassa pysyminen vaan(Vantaa) on toinen juttu. Kaksinkertainen onnettomuus: suunnitelmat ja urakat jää jälkeen tai ei pidä ollenkaan ja turhautuneisuus tulee. Toisaalta suunnitelmien puute on niin outo olotila, että heittäytyminen hetken mielijohteeseen on niin kerrassaan outoa, että siinäkin on oma vaaransa joutua hämmennyksiin. Tämän vuoksi ihmisillä kait on mökki: on menemistä mökille Ja sieltä tulemista. Puunpilkkomista ja kantamista. On niinkuin salasuunnitelma joka päivälle. Lohdullinen ajatus. Sitten vielä sitä kuvittelee olevansa tavallisesta arki elämästä sivussa. Nyt taisi sade lakata. Lähden postille. Ja avaan Miukujen luukun. Alamme päästä taas päivän rytmiin.

Jo torstai...

Lomapäivä alkoi toteamuksella, että on jo torstai. Taas sama juttu kuin muillakin lomilla: edelleen tekemättä se, mistä lomalla piti suoriutua...siis suorittaa...lomallakin. Oliskohan aika heittäytyä. Haaveena oli viettää yksi lomapäivä kuljeksimalla Kuusankosken keskustassa. Muutettiin tänne puolisen vuotta sitten. Suunnittelin kuljeksimista kaupungilla tavallisena arkipäivänä. Tämä ja huominen on vielä aikaa...vaan onhan tämä heittäytymistä: en teekään mitä suunnittelin.
Täällä on jotain lapsuudesta: tuttu vierilupaikka Aino-tädin luona lapsuuden ajoilta. Kodistamme löytyy samoja asioita kuin mummolassa. Rakennus on samalta vuosikymmeneltä. Itse asiassa nykyinen kotini on kolme vuotta vanhempi rakennus. Taidan jäädä tänne. Lumitöistä huolimatta.

Niin..jatkaetaan...maali kuivuu. Maalatessa sitä ennättää käydä kaukana ja takaisin. Varsinkin nyt, kun lumitöihin olisi mentävä, tekee mieli kirjata ajatuksia. -Elämässä on vaiheita...tämä ei ole minun viisauksia, mutta olen miettinyt monesti sitä, saako omia virheitä pyhitetyksi sillä, että elämällä on vaiheita. Toisaalta, minkä vuoksi ei virheitä saisi tehdä? Mistä muusta oppii paremmin kuin omista hölmöilyistä...ja tulisiko joskus sellainen vaihe, ettei pääsisi hölmöilemään. Ehkä sitten, kun hiukan saastuneeseen Kymijokeen siroteltu tuhka vaeltaa kohti enemmän saastunutta Suomenlahtea...ja toivottavasti juuttuu johonkin onnelliseen rantaan ennen sitä. Mielestäni olen tullut kuitenkin sellaiseen vaiheeseen, että juuri tällaisessa ikuisesti remontoitavassa ja tässä nimenomaisessa talossa haluan hölmöillä. Seuranani työhuoneeni sänkyyn rojahtanut mieheni ja portaita varovasti hiiviskelevät kissat, jotka pääsevät ovien - tai vielä pahempaa - seinien läpi.
Kissoilla ei ole lupa tulla tänne yläkertaan, mutta joskus tapahtuu outoja asioita....

No kaikkea sitä sattuu...

...kun kotona taas remontoidaan. Näyttää siltä, että tätä jatketaan hiema myöhemmin...eikun maalarinlakki päähän ja tuumasta toimeen.