Harha ja muita kirotusvireitä

Olen taas saikulla. Hermostuttaa. Minäkään en osaa sairastaa edes luvan kanssa. Jalassa on jokin luupiikin kaltainen ja se ilo tässä oli, että jouduin käymään nettikenkäkaupassa. Vastoinkäymisiä ei tulisi aloittaakaan, hetiseuraa lisää: pesukone meni rikki. Itse asiassa se oli jo niellytkin joitain vaatteita. En vaan tapani mukaan heti huomannut ja latasin lisää vaan....mm...siinä sitten ähelsin ja revin vaatteita rummun ja altaan välistä. Ja sen jälkeen vasta kuulin, että koneessa on jokin luukku, josta altaaseen voi tirkistellä. No, se siitä koneesta sitten. Olenkin tässä viettänyt vähän hulvatonta herkutteluelämää. Nyt on jalka niin kipeä, että pakko on koettaa kaikki keinot, yksin vanha tuttu ruokavalio. Jospa se toisi menetetyt linjat takaisin. Ja lopettaisi tulehdukset jaloista. Huomasitko, alan tulla vanhaksi. Ok, sovitaan, että sairausosasto on nyt tämän tekstin osalta käsitelty. Sitten viime tekstin on keittiö kunnossa, lähes. Jotain pientä pitää aina jäädä kuten listoja ynnä muuta...ihan valmista ei saa tullakaan, jotta riittää suunniteltavaa. (Hauskaa, tämä insinöörioikeinkirjoitus. Se tarjoilee kaikenlaisia outoja sanoja omieni tilalle.) Ulkona sataa ja siinä on jotain lohdullista. Sen paras puoli on, että ilma lämpenee näin alkukesästä. Toiseksi järkevä juttu: ei tarvitse kastella ulkona. Mutta sitten: menen yläkertaan lukunurkkaan ja kuuntelen sadetta ja kasaan luettavaa viereen. Ihanaa raukeaa lojumista. Siis kaikkein parasta se on silloin, kun on rehkinyt(rekisteri) kovasti ja omatunto on puhdas. Nyt pitää vähän tinkiä mukavuudesta. Voitko kuvitella, että olisin itse osannut kirjoittaa noin paljon vikaan, että rehkimisestä olisikin tullut rekisteri. Harhaa, kyllä aippari(alipaine) tietää. Miksei se valinnut vaikka ruusupenkki tai (aikaista) aikamatka. (Harhaa) Hahhaa - no nyt alkaa jo tuntua siltä, että tämä alkaa päästä samalle taajuudelle kanssani. Tämähän onkin mukavaa. Harha on mielestäni sairauslomaa ja yleensäkin lomaa kuvaava tila. Lomaa on vain muutama viikko vuodessa. Normaalia elämää on se arki. Se on niin turvallisen ohjelmoitua. (Nythän tämä alkaa sujua puolin ja toisin.) Siksi kai lomasuunnitelmiakin tehdään. Ohjelmassa pysyminen vaan(Vantaa) on toinen juttu. Kaksinkertainen onnettomuus: suunnitelmat ja urakat jää jälkeen tai ei pidä ollenkaan ja turhautuneisuus tulee. Toisaalta suunnitelmien puute on niin outo olotila, että heittäytyminen hetken mielijohteeseen on niin kerrassaan outoa, että siinäkin on oma vaaransa joutua hämmennyksiin. Tämän vuoksi ihmisillä kait on mökki: on menemistä mökille Ja sieltä tulemista. Puunpilkkomista ja kantamista. On niinkuin salasuunnitelma joka päivälle. Lohdullinen ajatus. Sitten vielä sitä kuvittelee olevansa tavallisesta arki elämästä sivussa. Nyt taisi sade lakata. Lähden postille. Ja avaan Miukujen luukun. Alamme päästä taas päivän rytmiin.