Toinen ongelma on sitten tämä outous, kun koko perhe on kolla yhtäaikaa. Turvallinen työn rytmittämä päiväjärjestys on sekaisin. Ollaan liikaa yhtäaikaa kotona. Lähes kaksi viikkoa tätä kuumanpuuron kiertämistä jo takana. Tekemättömät työt edelleen tekemättömiä. Paine kasvaa, pää halkeaa. Rahat loppuu.
Tämän pöydän ääressä ollaan syöty ja juotu kahvia kera itikoiden sekä ilman. Ilman on parempi. Laitoin sitten helteistä aamukahvia varten kansituolin pihalle. Sitten alkoikin kauan toivomani sade, joka ei sitten suvainnut lakata ollenkaan. 
Tuli leikatuksi nurmikko. No, myönnän, näytti hyvältä. Ja tuntui jälkeenpäin. Sekä tyytyväiseltä, että kipeältä. Tenniskyynärpää, rannemurtuman kohdalta edelleen särkyjä sekä issias. Kelaleikkurin varren kiinnitysruveista kaksi katosi ja kolmas näyttää uhkaavasti jälleen löystyneen. Ja sitten saatiin sadetta, että kyllä se nurtsi nyt taas kasvaa. Odotellaan vaan seuraavaa varmaa poutaa, että päästään leikkaamaan. Yhdellä kertaa menee kolmisen tuntia, jos on huolellinen, kaksi väistelemällä ja pyöristelemällä. Mikä tekee ihmisestä näin ikuisesti tyytymättömän. Kukaan ei luvannut helppoa elämää. Sen voisi omilla valinnoillaan tehdä, mutta kaikesta huolimatta on mukavampi aloittaa nurjasti ja sitten siirtyä niihin mukavampiinajatuksiin. Ollaan sentään omalla päätöksellä joitain listatuista töistä siirretty tuonnemmaksi.
Siirryin tänne blogin puolelle, kun aloin kyllästyä noihin facebookin postauksiin. Ne on joskus niin rasittavia. Mainoksia siellä kyllä riittää, joskus ihan tarpeellistakin. Kaupassa en enää viitsi edes käydä kuin ruokaa hakemassa, kun vaateostokset voi tehdä verkossa. Shoppailu sohvalla on kivaa, kun ei tarvitse survoa vatsamakkaroita pienessä kopissa päälle. Ja katsoa kuoppia kirkkaissa valoissa. Nyt pitäis lähteä kaupalle hakemaan lähetystä ryysyjä sovitettavaksi kotona. Palaan tuloksiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti