Ja kivaa taas tänään aurinkoista. Taitaa olla parasta painua pihalle, ettei käy kuten eilen: viiden tunnin päikkärit. Ei tosin haitannut lainkaan yöunia. Taitaa olla parasta aloittaa kevätkylvöistä. Ne on jääneet hiukan myöhään ja kuun asentokaan  ei ole oikein otollinen. Kokeillaan nyt, onko kyseessä taikausko vai tosi juttu. Nyt potkaisee itseni liikkeelle.

Oli jotain tosi tärkeää...

Mutten enää muista, mitä. Aika nopeaksi kirjoittajaksi muuten tässä tulee yksikätisenäkin. Millaistahan on ottaa toinen käsi peliin. Vielä muutama päivä ja sitten pääsen treenaamaan. Ihana huhtikuun aamu aukeemassa. Pakkasta, mutta ei haittaa. Herätys aikaisin, jos tähän kesäaikaan vaikka oppisi. Keke leikkii onnellisena vatsa täynnä ja välillä katsoo lintuja ikkunasta. Äsken pianon päällä. Pianoa ei pääse vielä hetkeen soittamaan...viisi piikkiä aamukammassa.
Uusin kirjaston kirjat. Mammuttia pitäis alkaa lukea. Se pitää palauttaa aikaisin, 17.4., mutta vaikka teksti onkin luettavaa, on teos niin painava, että tämä normaali lukuasento ei käy. Tuo katti villiintyy kohta, lintuja on niin paljon. Yöllä kuului ihan sellainen mouruaminen, mitä olen kuullut vain saalis suussa. Ei voinut kuitenkaan mitenkään olla mahdollista. Kaikki kisut oli sisällä yötä vaikka Mortti koettikin illalla vihjailla muuta.
Tästä alkaa tulla aika tylsää päiväkirjaa, kun en saa kuvia liitetyksi padilla. Kirjoittaminen onnistuu lukuasennosta kuitenkin paremmin. Siis sohvalla jalat selkänojalla ja pää itään. En voisi kuvitella kääntyväni, vaikka voisikin katsella aamuaurinkoa. Melkein. Pitäisikö alkaa uskoa fengshuihin?
Siitä muistuikin mieleeni. Miten voi selittää, että kahvin kiskojasta tulee yhtäkkiä teen tissuttelija? Katso www.teenystävät.fi.
Tässä tuli pieni paussi, kun tämä padi, jolla kirjoitan, alkoikin yhtäkkiä puhua ihan omituisia. Sitä tässä vaan ihmettelen, että kuinka noita kuvia siirretään blogiin padillä? Jos ku voisi ystävällisesti kommentoida ohjein. Kiitosta vaan jo etukäteen.

Näitä kelejä odotellessa

Johan taas pelaa

Tämä blogi pitäisi kirjoittaa jollain muulla kuin aipädillä, mutten jaksa, kun alan kohta lukea aamun lehteä. Luin äsken Villsukkamummon mietteitä ja hän siinä valitteli liikaa kiltteyttä. Olenkohan jo oppinut pois tästä harmillisesta vaivasta. Vaikuttaisi, että alan olla vasta rakkikoira-asteella. Mutta se on hyvä alku.
Kahvi ei tänä aamuna maistu. Eikä kaurapuuro, josta eilen haaveilin. Mikään ei tunnu oikein miltään, mutta täytynee lähteä ulos katselemaan ja kuuntelemaan kevättä. Se saattaa tuoda pientä helpotusta tilanteeseen. Jollei auta, kävelen suoraan tuonne mäelle, joka keittiön ikkunasta kutsuvasti kurkistelee joka aamu. Se suorastaan houkuttaa kaatumaan kotirappusten eteen ja murtamaan ranteen. Värttinäluun alaosan. Kirjoitan muuten yhdeksänsormijörjestelmällä. Muuten teksti olisikin jo loppunut. Olen saanut vaaurista sen verran apuja, että peukalo täytyy jättää pois pelistä tunnottomana ja hervottomana, mutta muuten sormet toimii, ainakin etu- ja keski. Haha.
Ollaan tässä oltu ilman autoa parisen viikkoa ja asiaan täytyy saada pikainen korjaus, sillä hermot alkaa pettää yhdellä jos toisellakin perheen ihmisjäsenellä.